Soitinesitelmät

alttoviulu    (viola)   by IIris &  Milja

- Rakenne

Alttoviulun vartalo  ja kaikukoppa muodostuu kannesta, pohjasta ja kehäliuskoista. Kansi tehdään usein kuusesta, kun taas pohjan ja kehäliuskojen rakentamiseen käytetään vaahteraa. Rakentamisessa käytetään ainoastaan vanhaa, hyvin kuivunutta puuta ja kaikukoppa on kokonaan lakattu. Alttoviulun vartalosta erkanee kaula, joka on tehty vaahterasta.

-Historia

Alttoviulun historia on suurimmalta osin samankaltainen viulun historian kanssa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Moni tutkija pitää alttoviulua viuluperheen ensimmäisenä soittimena. 

Toiset taas ovat sitä mieltä, että viulu ja alttoviulu ovat syntyneet suurin piirtein samoihin aikoihin. Syntynyttä soitinta kutsuttiin viola da braccioksia, myöhemmin pelkäksi violaksi.

Muoto saatiin lira da bracciolta ja kielet rebekiltä. Vuoden 1550 paikkeilla alttoviulun kielitys oli muuttunut 4-kieliseksi, kun vielä vuonna 1530 kieliä oli kolme.

-Kuuluisia soittajia on mm.

Vanessa Mae

Pekka Kuusisto

Niccola Paganini

Vanessa Mae 

Harppu

Tietoa harpusta

Ò Näppäilysoitin

Ò Yksi vanhimmista soittimista

Ò 45-48 eripituista kieltä

Ò 7 pedaalia

Ò Oli kelttiläisten kansallissoitin

Ò Soitetaan kahdeksalla sormella, pikkurilliä ei käytetä

Historia

Ò Soitettiin Egyptissä jo 2500 eKr.

Ò Otettiin orkesteriin 1700-luvulla

Ò Tuli Eurooppaan 700-luvulla

Ò Alussa harppu oli pelkistetty nykyiseen verrattuna

Ò Trupaduurien aikaan harppu oli suosittu

Ò Nykyisen muotonsa harppu sai v.1811 Saksalaisen Érardin ansiosta

Harpun rakenne

Harpun pylvääseen kiinnittyvät soittimen kaikupohja ja kaula. Usein pylväs on jollakin tavoin koristeltu. Harpun puuosista suurin ja näkyvin on kaikupohja, jonka läpi kielet kulkevat.

Kuuluisia teoksia

Ò Esim.Wolfgang Amadeus Mozartin konsertto huilulle, harpulle ja orkesterillle

Saksofoni

Saksofoni on metallirunkoinen puhallinsoitin. Adolphe Sax, alun perin belgialainen keksijä, rakensi ensimmäiset saksofoninsa vuoden 1841 ja 1846 välillä Pariisissa, ja patentoi saksofonin vuonna 1846

Saksofonit

Saksofonia on valmistettu ainakin kuuttatoista eri tyyppiä, joiden viritys ja sävelkorkeus vaihtelevat koon mukaan. Tunnetuimpia saksofoneja ovat: Sopraanosaksofoni, Alttosaksofoni, Tenorisaksofoni ja Baritonisaksofoni. Yksi harvinainen on Bassosaksofoni

Kenny G

Kenny G on yhdysvaltalainen saksofonisti, jolta on ilmestynyt smooth jazz –albumia. Hän on syntynyt vuonna 5.6.1956 Seatlessa.

Muita tunnettuja saksofonisteja ovat Claude Debussy, Aleksander Glazunov ja Yrjö Gunaropulus.

Musiikki tyylejä saksofonille

Tunnetuimpia musiikki tyylejä saksofonille on Big Band orkesteri, Jazz ja Blues. Mutta nykyään saksofonia käytetään myös nykyajan musiikkityyleissä esim. Rock ja Pop.

Trumpetti

trumpetin soitto

Trumpetti on vaskisoitinperheen korkein soitin. Siinä ääni tuottaa kun soittaja painaa suu kappaleen huuliaan vasten ja puhaltaa. Huulten värähtely saa ilmapatsaan soittimen sisällä värähtelemään, jolloin ilmapatsaan taajuusvaihtelut aistitaan äänenä. Trumpetissa olevia  ’’nappuloita’’ painelemalla voi soittaa eri nuotteja.

Trumpetin rakenne

Trumpetin osat suukappale, putki, venttiilikoneisto, triggerit(eli ne nappulat:D) ja kello.

Trumpetin suukappale on kuppimainen.

Trumpetin putki on noin 180cm

Putken päässä on laajentuma, kello.

Trumpetissa on yleensä kolme venttiiliä joilla voidaan muuttaa trumpetin luonnon ääntä.

Historia

Trumpetti sai pääosin nykyisen ulkomuotonsa 1400-luvulta. Tällöin kuitenkaan soittimella ei voitu soittaa kuin perus säveltä ja sen yläsäveliä sillä putken pituutta ei voinut muuttaa.  Mutta kuitenkin 1700-luvulla kehitettiin läppäkoneisto jolla äänen korkeutta vihdoin voitiin säädellä

Kuuluisat

Yksi kuuluisimmista trumpetin soittaja on Louis Armstrong. Hän kuoli jo 69 vuotiaana 1971-luvulla. Yksi hänen kuuluimmista teoksista on What a wonderful world

HUILU

Poikkihuilu

Poikkihuilu kuuluu puupuhaltimiin. Soitettaessa sitä pidetään vaakasuorassa soittajan oikealla puolella siten, että oikea käsi on kauimmaisena. Huilun ääni syntyy kun puhalletaan soittimen alkupäässä olevan aukon yli siten, että osa ilmavirrasta osuu aukon vastakkaisen puolen terävään reunaan. Sävelkorkeutta saa muutettua painamalla reikien päällä olevat nappulat alas, jotka siten sulkevat reiät.

Poikkihuilun historia

Poikkihuilu on vanha soitin, muinaiset kiinalaiset tunsivat sen ja sitä soittivat jo Etruskit ja roomalaiset. Rooman valtakunnan romahduksen myötä poikkihuilu katosi länsimaisesta musiikista useiksi vuosisadoiksi. Huiluja alettiin rakentaa 1600-luvun Hollannissa. Ennen poikkihuilut valmistettiin puusta.

Nokkahuilu

Nokkahuilut valmistetaan yleensä puusta. Niitä käytetään nykyään yleensä lasten soittimena, ja useasti koulussa opetellaan nokkahuilun soiton alkeet. Nokkahuilu oli vielä tärkeä soitin taidemusiikissa 1700-luvulla. 1800-luvulla nokkahuilu oli lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä se enää ollut mukana orkestereissa. Nokkahuilu toimii lähes samoin kuin poikkihuilu. Äänen korkeutta saa muutettua peittämällä varressa olevia reikiä sormilla.

Panhuilu

Panhuilu on ikivanha soitin jossa on yleensä 10 tai useampia asteittain piteneviä suljettuja huiluja rinnakkain. Huilut on suljettu toisesta päästä jolloin ilma kiertää huilun kahteen kertaan aiheuttaen yhden oktaavin matalamman äänen kuin avoimessa huilussa.

Tunnettuja huilisteja

Tunnettuja huilisteja ovat esimerkiksi:

Gheorghe Zamfir

Auréle Nicolet

Severino Gazzelloni

Petri Alanko

 

 

Sinfoniaorkesteri

Orkesterin soitinryhmät:

Jousisoittimet, kuten viulu

vaskipuhaltimet, kuten trumpetti

puupuhaltimet, kuten oboe

lyömäsoittimet, kuten patarumpu

ja muut, kuten kosketinsoittimet

Jousisoittimet

Jousisoittimet ovat jousella soitettavia suurimmilta osin puusta tehtyjä soittimia. Niillä yleensä tarkoitetaan viulua, alttoviulua, selloa ja kontrabassoa. Jousisoittimia soitetaan vetämällä jousta soittimen kielten päällä eri tyyleillä.

Vaskipuhaltimet

Vaskipuhaltimet ovat puhallussoittimia. Ääni muodostuu puhaltamalla kuppimaiseen tai pikarimaiseen suukappaleeseen, jolloin ilmavirran väriseminen saa myös soittimen sisäisen ilmapatsaan värähtelyliikkeeseen. Vaskipuhallin esimerkkejä ovat trumpetti, käyrätorvi, vetopasuuna ja tuuba.

Puupuhaltimet

Puupuhaltimet ovat ennen puusta, mutta nykyisin metallista valmistettavia puhallinsoittimia. Perinteiset puupuhaltimet ovat huilu, oboe, klarinetti ja fagotti. Nykyisin puusoittimiin kuitenkin kuuluu myös muita puhallinsoittimia. Puupuhaltimissa ääni muodostetaan puhaltamalla yksöis- tai kaksoislehdykkään ja muuntelemalla ääntä läppäkoneistolla.

Lyömäsoittimet

Lyömäsoittimilla ääni syntyy lyömällä kalvoa tai tietynlaista kovaa kappaletta. Lyömäsoittimia on erilaisia, joissakin ääni syntyy lyömällä kaksi kappaletta yhteen kuten lautaset. Joissakin ääni saadaan lyömällä kapulalla eri koskettimia tai rumpuja, kuten kellopelissä ja patarummuissa. Lyömäsoittimia on paljon erilaisia.

Harppu

Harppu on yksi vanhimpia kielisoittimia. Harpussa on 47 kieltä ja sitä soitettiin Egyptissä jo 2500 eKr. Eurooppaan se tuli kuitenkin vasta vuonna 700, ja orkesteriin se otettiin vuonna 1700. Harppua soitetaan väristämällä kieliä sormien avulla.

Kapellimestari

Kapellimestari on orkesterin johtaja. Monet kapellimestarit käyttävät orkesterin johtamiseen tahtipuikkoa. Kapellimestarin tärkeisiin tehtäviin kuuluu orkesterin johtamisen lisäksi myös esim. tehdä tärkeät päätökset.

 

Käyrätorvi

Käyrätorvi on kehittynyt varhaisista metsästystorvista. Orkestereissa sitä alettiin käyttää 1600-luvulla. Käyrätovi on vaskipuhaltimiin kuuluva soitin, jonka putkiston pituus on 3-5 metriä. Käyrätorvi on melko painava soitin. Sitä käytetään klassisessa musiikissa, mutta myös  hieman jazzissa. Käyrätorven englannin kielinen nimi on french horn.

Käyrätorven soittaminen

Käyrätorven  ääni  syntyy  huulilla, mutta  torvi vahvistaa  ääntä  ja tekee siitä  vakaamman. Käyrätorvea soitetaan siten, että  venttiilejä  säädetään vasemmalla kädellä ja oikea käsi työnnetään  kevyesti  kellon sisään.

Rakenne

Käyrätorven putki on melko pitkä verrattuna laajuuteensa. Se levenee kartiomaisesti. Putki on taivutettu ympyrän muotoon ja sen sisälle monelle mutkalle.

Kuuluisat säveltäjät ja soittajat

Kuuluisimpia  käyrätorven  soittajia  ovat  esim. Ludvig van Beethoven, Wolfgang Amadeus Mozart  ja Oliver Knussen. Yksi kuuluisa suomalainen soittaja on Aulis Sallinen

Oboe

Oboe on puupuhallin ja kaksoisruokolehdykkäsoitin. Sana oboe tulee ranskan kielen sanasta ”hautbois” joka tarkoittaa korkeaa puuta. Oboen ääni on selkeä ja se kuuluu helposti suurenkin orkesterin läpi. 

Sanaselitykset

Skalmeija: On lähinnä keskiajan ja renesanssin musiikissa käytetty kaksoisruokolehdykkä soittimiin kuuluva puupuhallin.

Oboen rakenne

miten ääni syntyy?

Oboessa ääni syntyy puhallettaessa kahdesta vastakkain sidotusta ruokolehdykästä muodostuvaan suukappaleeseen, rööriin.

Oboen soiva putki, johon lehdykkä liitetään, on kartion muotoinen. Putki on vähän yli puolen metrin mittainen ja läpimitaltaan muutamasta millimetristä muutamaan senttiin. Oboe valmistetaan  useimmiten tiiviistä ja mustasta afrikkalaisesta grenadilla-puusta. Oboen valmistaminen on pitkä ja hankala prosessi, josta suurin osa tehdään edelleen käsityönä.

Oboeta soitettaessa puhalletaan rööriin ja siirrellään sormia reikien kohdilla, kuten nokkahuilussa.

HISTORIA

Oboensukuisia kaksoisruokolehdykkäsoittimia on käytetty hyvinkin varhaisista ajoista saakka etenkin itämaisessa kansanmusiikissa. Keskiajalla nämä soittimet, skalmeijat saapuivat myös eurooppalaisiin hoveihin, missä niitä käytettiin etenkin ulkoilmamusiikissa. Sisätiloihin paremmin sopiva samantapainen soitin kehitettiin 1600-luvulla, mistä oboe sai alkunsa.

Barokin aikakaudella, 1600-1700 -luvulla oboe oli saanut jo perusmuotonsa. Oboessa ei kuitenkaan ollut varsinaista läppäkoneistoa, vaan siinä oli samantapaiset sormireiät kuin nokkahuilussa. Muutamissa sävelasteikon äänissä, joihin sormet eivät ulottuneet, käytettiin yksinkertaisia läppiä. Joidenkin sävelien soittaminen oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Näitä soittimia kutsutaan barokkioboeksi

Oboelle sävellettyä musiikkia

Johann Sebastian Bach: Brandenburgilaiset konsertot 1 and 2

Ludvig van Beethoven: Trio C-duurissa kahdelle oboelle ja englannintorvelle, opus 87

Paul Hindemith: Oboesonaatti

Georg Friederik Händel: Oboekonserttoja, Oboesonaatteja, Saban kuningattaren saapuminen

Wolfgang Amadeus Mozart: Oboekonsertto C-duurissa

Francis Poulenc: Oboesonaatti

SELLO

Sello on jousisoitin, joka on jossain määrin samanlainen kuin viulu, mutta paljon suurempi, ja toisin kuin viulua, sitä soitetaan pystyasennossa.

Selloa käytetään lähinnä länsimäisessä taidemusiikissa. Se on osa sinfoniaorkesteria ja jousikvartettia.  Usein se on myös mukana kamarimusiikkiryhmissä. Sellolle on sävelletty lukuisia konserttoja ja sonaatteja, mutta populaarimusiikissa se on harvinaisempi.

Historia

Sello oli todistettavasti olemassa vuonna 1546, ja tuolloin se oli kolmikielinen, mutta 1600-luvun alussa siitä tuli nelikielinen. Ennen sello oli säestyssoitin, kunnes 1600-luvun Italiassa Domenico Gabrielli alkoi säveltää soolokappaleita. Hänen lisäkseen soittimen ääneen ihastuivat myös  Vivaldi ja Bach. Ohjelmisto yhtenä kulmakivenä onkin säilynyt Bachin kuusi sarjaa soolosellolle.

1700-luvun alussa oli  käytössä paljon viisikielisiä instrumentteja. Ylimääräinen kieli oli e ja se sijoitettiin ylimmäksi. Samalla soittimen kokoa täytyi pienentää, jotta ylin kieli ei katkeaisi. Tällaiselle soittimelle Bach sävelsi 6. sarjansa. Hän ja Johann Christian Hoffman  kehittivät yhdessä viola pomposa- nimisen soittimen, joka oli niin pienikokoinen sello, että sitä on voitu pitää myös käsivarrella. Saksin valtion lisäksi Tsekissä  tuli  pomposa muotiin. Kun gamba oli ylhäisön soitin, viulu, altto ja sello olivat alempien yhteiskuntakerrosten suosiossa, sillä niiden ääni sopii hyvin tanssin säestämiseen. Lisäksi niitä oli helppo virittää ja kuljettaa.

Sellon rakenne ja ääniala

Sello noudattaa viulun rakennetta, mutta on sitä huomattavasti suurempi, ja sen ääni on baritonikorkeudella. Sellossa on n. 70 osaa, jotka  valmistetaan  valikoidusta puusta ja liimataan yhteen. Kaikukopan  kansi ja pohja ovat kuperia. Siihen on kiinnitetty kaula, jonka jatkona on tappirasia viritystappeineen ja kierukka. Kielet on kiinnitetty  alapäästään kielen pitimeen. Kaikukopan päällä on yläpinnaltaan kaareva talla, jonka ylitse kielet kulkevat. 1800-luvun alussa käyttöön otettiin vielä leukatuki, joka kiinnitetään sarjaan, jotta se ei vaimentaisi kannen värähtelyä.

Sellon ääni on matala ja pehmeä. Lisäksi ääniala on todella laaja, minkä ansiosta se soveltuu hyvin yhteissoittoon ja monenlaisen musiikin esittämiseen.

Säveltäjät ja kuuluisat soittajat

Yksi tunnetuimmista sellosäveltäjistä on Joseph Haydn, jota on kutsuttu ”jousikvarteton isäksi.” Muita tunnettuja säveltäjiä on esim. Johann Sebastian Bach ja Robert Schumann.

Sinfoniaorkesterin lisäksi selloa soittaa myös metallimusiikkiyhtye Apocalyptica, jonka musiikkia on kutsuttu sello-rockiksi. Muita kuuluisia sellistejä on muun muassa suomalainen Arto Noras, Gautier Capuçon ja Natalie Clein.

Tuuba
(Tuba) 

Tuuba on vaskipuhallinperheen matalaäänisin jäsen. Tuuban ääni on soittimen rakenteesta johtuen pyöreä ja pehmeä, kovemmilla äänenvoimakkuuksilla äänestä tulee läpitunkevan peltinen.

Historia

Erilaisia bassosoittimia on ollut läpi historian käytössä. Ensimmäinen tuubasoitin oli nimeltään Sinkki. Suomessa tuuba määrättiin keisarillisella asetuksella Suomen armeijan viralliseksi soittimeksi vuonna 1861. Tuuba on nykyisen sinfoniaorkesterin ainoa soitin, jonka tarkka syntymäpäivä on tiedossa. Sen syntymäpäivä on 12.9.1835

Vaskipuhaltimet, kuten tuuba ovat puhallussoittimia eli aerofoneja, joissa ääni muodostetaan puhaltamalla kuppimaiseen tai pikarimaiseen suukappaleeseen siten, että suukappaleeseen kiinni painetut ja jännitetyt huulet ilmavirran mukana väristellessään saavat myös soittimen sisäisen ilmapatsaan värähtelemään.

Millaisessa musiikissa tuubaa käytetään?

Tuubaa käytetään mm. orkesterissa ja sinfoniaorkesterissa. Tuubaa käytetään myös soolosoittimena.

Kuuluisia teoksia

Orkesteriteokset: Gustav Mahler: Ensimmäinen sinfonia

Hector Berlioz: Unkarilainen marssi

Richard WagnerKuuluisia teoksia: Valkyyria

 Richard Wagner: Lohengrin

Gustav Holst: Planeetat

Kuuluisia tuubisteja

Kuuluisia tuubisteja ovat:

 - Ray Draper

- Dave Bargeron

 - Roger Bobo

Ja suomalaisia:

Simo Finni

Gösta Möller

Musiikkinäyte

http://www.youtube.com/watch?v=ONrOhMW7y4s

Tuossa linkki yhteen tuuba näytteeseen. Voit myös itse etsiä näytteitä :)

Kontrabasso

Kontrabasson historia

Varhaisimmat kontrabassot ovat peräsin 1600-luvun alusta. Niiden muoto kehittyi violonesta, gambaperheen bassosoittimesta. Toisin kuin violonessa, kontrabassoissa ei ollut otenauhoja, ja kieliä oli useimmiten neljä violonen kuuteen verrattuna. Kielinä käytettiin suolikieliä.

Millainen soitin on kontrabasso?

Kontrabasso on rakenteeltaan suurikokoinen soitin. Kontrabassossa on gamba-tyyliset ’olkapäät’. Kun kontrabassossa piikki on ylhäällä, soitin on noin kaksi metriä korkea. Kontrabasson kielen sopiva pituus on 100- 110 senttimetriä. Kontrabasso on yleensä ¾ kokoinen.

Kontrabasson soittotekniikka

Kontrabasson soittaja seisoo tai istuu ja pitelee soitinta pystyasennossa siten, että soitin nojaa häneen itseensä päin. Soittaessa seisten basson pää on likimain samalla korkeudella kuin itse soittajan pää. Basson pohjassa on pituudeltaan säädettävä piikki, stakkeli, joka osuu lattiaan. Kontrabassoa oitetaan joko jousella tai näppäillen kieliä, mutta kontrabassoa voi myös ’släpätä’ , joka tarkoittaa sitä, että kieliä lyödään kämmenellä ja sitten kieltä vedetään. Tämä tekniikka, slap picking, on erityisen tunnusomainen bluegrass- ja rockabilly- musiikille.

Millaisessa musiikissa kontrabassoa käytetään?

Taidemusiikissa kontrabasso on harvinainen soolosoittimena, mutta kamari- ja sinfoniaorkestereissa sillä on tärkeä rooli, sillä matalan äänialansa ansiosta se luo orkesterin sointiin syvyyttä. Jazz-musiikissa kontrabassolla on erittäin keskeinen osa ja sillä soitetaan usein myös sooloja. Populaarimusiikissa kontrabasson syrjäytti sähköbasso 1950-luvun loppuessa, mutta se oli sitä ennen hyvin yleinen. Klassisessa musiikissa kontrabassoa soitetaan jousella tai näppäillen.

Kuuluisia kontrabasisteja

Kuuluisia kontrabasisteja ovat: Domenico Dragonetti, Giovanni Bottesini, Paul Chambers, Ron Carter, Dave Holland, Eddie Gomez, Anders Jormin, Charles Mingus. Tunnettuja suomalaisia kontrabasisteja: Olli Kosonen, Jorma Katrama, Jussi Javas, Janne Saksala, Esko Laine.

Fagotti (Bassoon)

Fagotti on matalaääninen puupuhallin. Se koostuu kahdesta rinnakkaisesta putkesta. Fagotin alkupäässä on lisäksi metallinen putki, johon varsinainen äänen tuottava kohta eli ”rööri” kiinnitetään.

Tietoa

Fagotteja on kahta tyyppiä: saksalainen eli Heckel-fagotti, ja harvinaisempi, lähes pelkästään Ranskassa käytettävä Buffet-fagotti, joka valmistetaan ruusupuusta. Ne erottaa toisistaan helposti, koska ne kuulostavat eriltä. Niiden ääniero johtuu niiden porauksesta, Buffet-fagotin poraus on vähemmän ”kartiomainen” kuin Heckel-fagotin. Sen takia Heckel-fagotin ääni on vahvempi kuin Buffet-fagotin. Fagotin ääni on matalalla voimakas ja korkeammalle tullessa hiljenee.

 Kuuluisia soittajia

- Hector Berlioz

 - Paul Dukas

 - Wolfgang Amadeus Mozart (Ei itse soittanut vaan kehitti fagottikonserton)

 - Nikolai Rimski-Korsakov

 - Georg Philipp Telemann

 - Antonio Vivaldi

 - Sergei Prokovfej

 

Klarinetti

Klarinetin historia

Klarinetti vakiinnutti asemansa sinfoniaorkesterin puupuhallinryhmässä jo 1700-luvun lopulla. Joitakin konserttoja klarinetille oli tosin sävelletty jo barokkisäveltäjien toimesta samoin joitakin osia oopperamusiikissa. Tunnetuin klarinettikonsertto on Mozartin säveltämä. Jazzissa klarinetti oli suosittu New Orleans -kaudella ja swingissä, uudemmassa jazzissa sen taitajia on sen sijaan melko pieni joukko.

Tietoa Klarinetista

Klarinetti valmistetaan yleensä puusta Yleisin puumateriaali nykyään on grenadilla, joskus harvoin ruusupuu. Puksipuuta käytetään 1700- ja 1800-lukujen mallin mukaisten klarinettien valmistuksessa. Oppilasmallisia soittimia valmistetaan myös keinoaineista esimerkiksi ABS-muovista. Sotilassoittokuntien ulkoilmakäyttöä varten on tehty myös metallisia soittimia. Klarinettejä on valmistettu ainakin 15 erilaista tyyppiä. Yleisin niistä B-Klarinetti.

Kuuluisat soittajat

Klarinetin kuuluisimmat säveltäjät ovat Carl Nielsen, Kimmo Hakola, Einar Englund, Magnus Lindberg.

Pasuuna

Miten pasuunaa soitetaan?

Pasuunaa pidetään vasemmalla kädellä suunnilleen kello- ja luistiosan välisestä liittymäkohdasta niin, että kello-osa nojaa vasenta olkapäätä vasten. Oikea käsi pitelee kiinni luistista, ja suu on suukappaletta vasten. Kun venttiileillä varustetun vaskisoittimen soittaja säätelee äänenkorkeutta venttiilein, pasunisti säätää äänenkorkeutta luistin eri asentojen mukaan. Näitä asentoja kutsutaan vedoiksi, ja niitä on seitsemän kappaletta. Niiden sijaintipaikat ovat summittaiset, ja instrumentin soittaminen vaatiikin soittajalta tarkkaa kuuloa sävelpuhtauden säilyttämiseksi.

Pasuunan Historiaa

Pasuunan historia ulottuu 1300-luvulle ja 1500-luvulla alettiin valmistaa nykyaikaisen näköisiä soittimia. Alun alkaen valmistettiin altto-, tenori-, ja bassopasuunoita ja niitä käytettiin yleisesti kuoromusiikissa ja oopperoissa. Vuoden 1800 tienoilla suosituimmaksi pasuunatyypiksi tuli tenoripasuuna ja pikkuhiljaa soitinta alettiin käyttää myös puhallinorkestereissa ja tätä kautta myös 1900-luvun alussa myös jazz-yhtyeissä ja nykyään tietty myös rock-yhtyeissä. 

Kuuluisimmat pasuunan soittajat

Petri juutalainen, Glenn Miller, Christian Lindberg, Ilmari Pohjola, Kai Winding, J. J. Johnson, Ray Anderson, Tommy Dorsey, Miff Mole, Jack Teagarden